Hajauttaminen

Hajauttaminen on ”ei kaikkia munia yhteen koriin” periaatteen toteuttamista käytännössä. Hajauttamiseen on monta eri tapaa. Mitä useampaa hajautustapaa käytät niin sen parempi. Hajauksen tarkoitus on vähentää salkun riskiä pitäen samalla tuotto-odotuksen ennallaan.

Ajatellaan vaikka niin, että halutaan keskimäärin 6% tuotto vuodessa. Jos salkku on hyvin hajautettu, niin voidaan olettaa, että tuotto on 5-7% välillä 60% todennäköisyydellä. 40% todennäköisyydellä saadaan enemmän tai vähemmän. Jos salkku on hajautettu huonosti niin luvut voisivat olla niin, että 5-7% tuotto saavutetaan 30 % todennäköisyydellä. 70% todennäköisyydellä ollaan joko yli tai ali. Edellä mainitut luvut ovat vain esimerkkejä joilla verrataan hajautetun ja hajauttamattoman salkun käyttäytymistä. Hajauttaminen siis vähentää sekä suurten onnenpotkujen ja täydellisten katastrofien mahdollisuutta.

Sijoituksia on hyvä hajauttaa eri sijoituslajeihin. Pääluokkia on kaksi: osakesijoitus ja rahamarkkinasijoitus. Osakesijoituksessa ostetaan siis yhtiön osakkeita ja saadaan osuus yhtiön tuotosta. Tuotto riippuu yhtiön tulevasta tuloksesta ja samoin myös osakkeen arvo. Rahamarkkinasijoituksessa sijoitetaan tai talletetaan rahaa instrumentteihin, joista maksetaan korkoa. Pääoma on tällöin kohtuullisen hyvin turvassa.

Osakesalkun hajauttamisessa perusperiaate on,  että ostetaan usean yhtiön osakkeita. Kaksi on huomattavasti parempi kuin yksi ja kolme on selvästi parempi kuin kaksi. Omistamalla kolmea eri yhtiötä saavutetaan jo melko hyvä hajautus. Hajautusmielessä ei ole juuri hyötyä omistaa useampaa kuin kymmentä eri yhtiötä. Tärkeämpi kuin omistaa eri yhtiöitä, niin on omistaa yhtiöitä eri toimialoilta. Jos omistat M-Realia, Store-Ensoa ja UPM-kymmentä, etkä mitään muuta, niin hajautuksesi on melko huono.  Kaikki yhtiö toimivat samalla toimialalla ja niiden kurssikehitys on riippuvainen kyseisen alan suhdanteista.

Kolmas tapa hajauttaa osakesalkkua on sijoittaa eri markkina-alueille. Siihen kelpaa myös kotimainen yhtiö, kuten Nokia tai Wärtsilä, joka toimii kansainvälisesti. Sijoitussalkusta kannattaa oikeastaan katsoa, että puhtaasti Suomen tai edes Pohjoismaiden markkinoilla toimivien yhtiöiden osuus nouse liian suureksi. Sijoittamalla vain suomalaisiin osakkeisiin, kotimaan markkinoihin liittyvä riski nousee väistämättä.

Moni on ratkaissut hajautuksen yksinkertaisesti hankkimalla sijoitusrahasto-osuuksia. Silloin hajautus on tehty valmiiksi sille alueelle, joka rahaston säännöissä on mainittu. Jo pelkästään osakerahastot voivat keskittyä useaan eri alueeseen. Alue voi olla maantieteellinen, toimialakohtainen tai yhtiöiden taloudelliseen asemaan liittyvä tai jokin edellä mainittujen yhdistelmä.  Rahasto voi keskittyä vaikka pieniin Eurooppalaisiin teleyhtiöihin tai vakavaraisiin Japanilaisiin rahoituslaitoksiin. Rahasto voi olla myös niin kutsuttu indeksi/ETF rahasto, joka orjallisesti pyrkii noudattamaan jonkun tietyn indeksin kehitystä.

Ehkä tärkein tai ainakin toimivin hajautusmuoto on ajallinen hajauttaminen.  Käytännössä kaikkien yhtiöiden ja markkina-alueiden kehitys kulkee käsi kädessä. Kun taloudella menee huonosti, kaikilla menee huonosti. Kun menee hyvin niin kaikilla menee hyvin. Tämä heijastuu osakekursseissa niin, että kun menee hyvin osakekurssit nousevat kunnes tapahtuu käänne huonompaan ja kurssit kääntyvät laskuun. Sijoittamalla kaikki rahat osakkeisiin  juuri kun käänne huonompaan tapahtuu niin kestää hyvin pitkään ennen kuin olet edes omillasi. Lohduttautua voi sillä, että kaikki entiset osakeindeksien ennätyslukemat on aina rikottu. Paitsi se viimeisin.