Verosuunnittelu

Mitä on verosuunnittelu?
Tärkeä osa sijoittamista ja säästämistä on verosuunnittelu. Verosuunnittelu on laillista ja sen tarkoitus on maksettavien verojen alentaminen sijoituskäyttäytymistä mukauttamalla. Verosuunnittelua ei pidä sekoittaa veronkiertoon, joka on laitonta. Verosuunnittelussa ei aina kyetä tai edes yritetä verojen välttämistä vaan niiden maksuunpanon siirtämistä kauemmas tulevaisuuteen. Ajatuksena tässä on, että maksamaton vero saadaan myös tuottamaan ja toisaalta toivotaan, että maksamattoman veron maksun voi ehkä myöhemmin välttää, maksettua veroa ei koskaan saa takaisin.

 

Milloin tehdään verosuunnittelua?
Sijoittajan verosuunnittelu mielletään yleensä veroilmoituksen täytön yhteydessä tehtäväksi kikkailuksi. Vaikka jotain voi vielä tehdä silloinkin niin verosuunnittelun eväät veroilmoituksen täyttöhetkellä ovat kutakuinkin olemattomat. Pääosa verosuunnittelun toimenpiteistä tehdään yleensä vuoden lopussa. Jäljempänä on lueteltuna vuoden lopun verosuunnittelun keinot.

Aktiivinen sijoittaja tekee verosuunnittelua koko vuoden. Käytännössä tämä tarkoittaa verotuksellisten seikkojen huomioon ottamista aina sijoituspäätöksiä tehtäessä tai sijoituspäätösten tekemistä verosuunnittelun takia. Koska verokausi on vuoden mittainen, niin verosuunnittelua tehdään silloin myös vuoden periodeissa. Kokenut sijoittaja ajattelee tuostakin pidemmälle: tehdään päätöksiä jotka antavat parempia verosuunnittelun työvälineitä pidemmällä ajanjaksolla. Tällaisia päätöksiä ovat esimerkiksi yhtiömuodon valinta, hajauttaminen ja usean arvo-osuus tilin käyttö.

Verosuunnittelun keinot
Verovuoden lopussa sijoittajan kannattaa käydä läpi vuoden aikana tehtyjä luovutuksia (myyntejä). Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin mielellään ennen joulukuun loppua. Mikäli vuoden luovutuksien saldo on positiivinen niin verovuodelta on tulossa veroja maksettavaksi. Jos on tullut tappiota niin silloin veroja ei tarvitse luonnollisesti maksaa, mutta syntyneet tappiot kannattaa yrittää hyödyntää mahdollisimman hyvin.

Oli kummin päin tahansa niin luovutettaessa (myytäessä) arvopapereita niin verottaja tulkitsee niin, että saman arvo-osuuslajin ensiksi ostetut on myyty ensin (fifo periaate, first in first out). Osakkeethan ovat arvo-osuustilillä kuin raha pankkitilillä, kun sinne talletetaan niin saldo kasvaa ja mitään osaketta arvo-osuustilillä tai rahaa pankissa ei ole nimetty. Verottaja tulkinta on verottaja kannalta edullinen, koska aiemmin ostetut ovat yleensä olleet halvempia ja niin ollen maksettava vero on korkeampi. Lisäksi hankintameno-olettaman (siitä jäljempänä) käyttö tulee vaikeammaksi. Tämäkin on verottajan kannalta hyvä juttu. Esimerkki: olet vaikkapa ostanut ensiksi 100 Nokian osaketta hintaan 10e kappale ja myöhemmin 200 kappaletta hintaan 15e. Sitten myyt 150 kappaletta hintaan 20 euroa. Verotettavaksi tulee myyntivoitto sadasta ensimmäisestä 20e vähennettynä 10e hankintahinnalla eli á 10e ja 50 kappaleesta 20e-15e eli viisi euroa per osake.

Verovuoden lopussa voittoja
Voittojen määrää kannattaa vähentää myymällä tappiolla olevia arvo-osuuksia. Muutaman kymmenen euron tappiollisia eriä ei yleensä kannata alkaa myymään. Kulut vievät ison osan verosuunnitteluhyödystä. Jos tappiollisia eriä on paljon kannattaa valita ne jotka olisi myynyt joka tapauksessa. Vuoden loppu on muutenkin sopivaa aikaa salkun siivoamiseen. Tappioita ei kannata hankkia enempää kuin voittojen kuittaamiseen tarvitaan. Jos suuremmasta määrästä tappiollisia arvopapereita pitää päästä eroon, niin veroteknisesti kannattaa odottaa yli vuodenvaihteen. Tällöin tappioiden vähentämiseen mahdollisista tulevista voitoista on vuosi enemmän aikaa.

Verovuoden lopussa tappioita
Jos vuoden loppuun mennessä olet tehnyt tappioita niin ne voi hyödyntää hankkimalla vastaavan määrän verottomia myyntivoittoja.
Jos voitollisia omaisuuseriä ei ole realisoitavaksi, niin tappiot voi vähentää vielä kolmen seuraavan vuoden verotuksessa. Ja vaikka voittoja olisikin realisoitavaksi, niin ei ole mitään syytä kiirehtiä tappioiden hyödyntämistä. Seuraavina vuosina voi tulla voittoja luonnostaan ja aiemmat realisoimattomat voitot voivat jäädä vaikka odottamaan hankintameno-olettaman hyödyntämistä. Kannattaa silti pitää huolta, etteivät vähennykset mene vanhaksi.

Korot ja osingot
Korkotuloja ja osinkoja ei oteta huomioon luovutustappioita vähennettäessä.
Tämä muuttui vuonna 2016 ja nyt voi vapaammin vähentää luovutustappioita myös osinko ja vuokratuloista. Tämä johtaa lopulta käytännössä siihen, että aktiivinen sijoittaja myy vuoden lopussa kaikki tappiolla olevat osakkeensa ja omistukset pysyvät aina plussalla.

Alle 1000 euron luovutukset
Jos verovuoden aikana myyt osakkeita tai lunastat rahasto-osuuksia yhteensä alle 1000 eurolla, niin niitä ei oteta huomioon verotuksessa. Korkotuloilla, osingoilla ja ostoilla ylipäätään ei ole merkitystä tässä asiassa. Merkitystä ei ole myöskään sillä ovatko luovutukset olleet voitollisia tai tappiollisia. Sijoittajan kannalta tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos verovuoden aikana ei ole myynyt mitään niin vuoden lopussa kannattaa myydä kaikkein voitollisinta arvopaperia alle 1000 eurolla ja näin välttyä siltä osin veroilta tulevaisuudessa. Aloittelevalle osakesäästäjälle tämä antaa oivallisen mahdollisuuden keventää verotaakkaa. Myöhemmin kun kauppoja tulee luonnostaan verovuoden aikana enemmän, niin tätä ei voi enää hyödyntää.
Sama sääntö koskee myös tappiollisia luovutuksia. Jos verovuoden aikana on tullut tappiollisia kauppoja alle 1000 euron edestä, niin kauppoja kannattaa tehdä lisää sen verran, että 1000 euron raja ylittyy ja tappiot tulevat hyödyksi esimerkiksi seuraavan vuoden verotuksessa. Tämä 1000 euron alaraja huomioidaan vain jos luovutusten hankintahinta tai luovutushinta on alle 1000 euroa. Ratkaisevaa on siis verovuoden aikana luovutetun omaisuuden yhteenlaskettu hankintahinta ja yhteenlaskettu luovutushinta.  Jos näistä kahdesta se suurempi ei ylitä 1000 euroa niin luovutuksia ei huomioida verotuksessa.
Kannatta tässä yhteydessä huomata, että luovutuksia ovat myös esimerkiksi lyhyen koron rahastojen ostot ja myynnit. Niitä käytetään usein pankkitilin korvikkeena, koska niille saa keskimäärin paremman tuoton ja niissä ei yleensä ole lunastus tai merkintäpalkkiota tai se on ihan olematon.

Korkoja ja osinkoja ei lasketa luovutuksiksi. Pääomapalautus ei normaalisti ole luovutusvoittoa. Sellaista siitä tulee vasta silloin kun palautetun pääoman määrä ylittää sijoitetun pääoman määrän.

Osingoilla kikkailu
Eräs keino vähentää veroja on osakkeen ostaminen ennen osingon irtoamista (viimeistään yhtiökokouspäivänä) ja sen myyminen osingon irrottua (aikaisintaan yhtiökokousta seuraavana päivänä). Tämä perustuu siihen, että osakkeen hinnan oletetaan putoavan vain osingon verran. Kun osingolla on pienempi veroprosentti kuin luovutusvoitolla, niin silloin osingosta maksetaan pienempi vero kuin mitä luovutustappiosta saadaan hyötyä. Kannattaa muistaa jo aiemmin mainittu, että luovutustappiota ei voi vähentää osingosta eli luovutustappion vastineeksi pitää löytyä vastaavia luovutusvoittoja. Muuten homma ei kannata.
Tämän keinon hyödyntäminen ei useinkaan lyö leiville. Että siitä saisi edes jotain irti, niin yksittäisten kauppojen pitäisi olla melko korkeita. Siitä ajatusmallista, että osakkeilla on tapana nousta melko pian osingon irtoamisen jälkeen lähelle osinkoa edeltänyttä tasoa, saa tukea tämän keinon käyttämiseen.

Useita arvo-osuustilejä
Kun olet harrastanut sijoittamista pidempään, niin saattaa olla käytännöllistä avata toinen arvo-osuustili. Useaa arvo-osuustiliä hyväksi käyttäen, voidaan myydä juuri ne saman lajin osakkeet, joista saadaan paras verosuunnittelu hyöty. Tämä onnistuu siis niin, että kun ostetaan lisää jo omistetun yhtiö osakkeita niin ne ostetaankin eri arvo-osuustilille. Näin niitä voidaan myös myydä toisistaan riippumatta. Samalla arvo-osuustilillä verottaja tulkitsisi osakkeet myydyksi aina siinä järjestyksessä kun ne on ostettu.
Huono puoli tässä on, että joutuu maksamaan useasta arvo-osuustilistä ja näkemään hieman enemmän vaivaa niiden hallinnoinnista. Lisähyötynä tästä tulee myös paremmat mahdollisuudet käyttää hyväksi hankintameno olettamaa.
Jos yhtiöllä on useita osakesarjoja joiden hinnat ovat lähellä toisiaan, niin niiden hankintoja vuorottelemalla saadaan samanlainen vaikutus kuin kahden arvo-osuustilin käytöllä.

Hankintameno olettama
Hankintameno olettama tarkoittaa, arvopaperin hankintahinnaksi lasketaan alle 10 vuoden omistukselle enintään 20% hankintahinnasta ja yli 10 vuoden omistukselle enintään 40% hankintahinnasta. Jos verotuksessa vaadit hankintameno-olettaman käyttöä niin silloin kyseiselle arvopaperille ei huomioida muita vähennyksiä kuten kaupankäynti kuluja. Alle 10 vuoden omistuksessa hankintameno-olettaman käyttö tulee harvoin kyseeseen. Sehän tarkoittaisi arvopaperi olisi kokenut yli viisinkertaisen arvon nousun. Yli 10 vuoden omistukselle hankintameno-olettama tulee sitä vastoin kyseeseen hyvin usein. Kyse ei ole niinkään valtiovallan kannustuksesta pitkäaikaissäästämiseen vaan inflaation ottaminen huomioon edes jossain laajuudessa.

Tilipankin vaihto
Kun asiakas vaihtaa pankkia, esimerkiksi asuntolainan kilpailutuksen yhteydessä, niin yleensä vaihtuvat kaikki pankkiasiat. Varsinkin rahastot siirrätetään vaihtamalla ne vastaaviin rahasto-osuuksiin uudessa pankissa. Käytännössä asiakas ei ymmärrä panna hanttiin ja vastaavasti pankki ei tee kovin suurta numeroa veroseurauksista. Pankki usein vielä lupaa tehdä tämän ilman kuluja eli ilman merkintäpalkkiota.
Rahastoon sidottuja varoja ei voi mitenkään siirtää rahastosta toiseen. Se mitä tapahtuu todellisuudessa on että aiemmassa pankissa olevat rahasto-osuudet lunastetaan eli myydään takaisin rahastolle. Ja samalla maksetaan (aiemman) pankin hinnaston mukainen lunastuspalkkio. Lisäksi tulee veroseuraamus eli rahastojen arvon noususta maksetaan vero. Veroa ei kukaan vaadi maksuun heti vaan vasta kuluvan vuoden verotuksen valmistuttua.
Lunastuksista saaduilla rahoilla ostetaan uuden pankin vastaavia rahasto-osuuksia. Tässä siirto-operaatiossa menetetään yleensä selvää rahaa ja varsinkin jos rahastojen arvo-osuuksia on omistettu pitkään, niin myös mahdollisuus käyttää yli 10 vuotta omistettujen arvopaperien hankintameno-olettamaa menetetään. Omistamisaika alkaa uudessa pankissa alusta. Tilipankkia vaihdettaessa kannattaa useita vuosia omistetut rahasto-osuudet pitää ennallaan aiemmassa pankissa.
Esimerkki: Herra Virtanen on säästänyt kahdeksan vuoden ajan rahasto-osuuksiin kotimaisessa liikepankissa. Rahastosäästö aloitettiin samalla kun Virtasen perhe hankki asunnon ja otti asuntolainan kotimaisesta liikepankista. Lainaneuvottelujen yhteydessä pankkivirkailija suositteli samalla aloittamaan jatkuvan rahastosäästämisen. Virkailija osasi selittää sen tärkeyden tavalla, jota herra Virtanen ei oikein ymmärtänyt. Hän kuitenkin ymmärsi, että neuvoteltu korkomarginaali olisi mahdollinen vain jos Virtanen suostuu myös rahastosäästöön. Rahastoksi valittiin pankin rahastoista virkailijan suosittelema yhdistelmärahasto. Virtanenkin ymmärsi sen, että yhdistelmärahasto, jossa on puolet korkosijoituksia ja puolet osakkeita, on turvallisempi kuin pelkkä osakerahasto. Yhdistelmärahaston kulut olivat samaa luokkaa kuin osakerahastojenkin eli turvallisuuden sai ikään kuin ilmaiseksi. Korkorahastoissa kulut olisivat olleet paljon pienemmät, mutta tuottokin oli melko olematon. Kuukausittaiseksi säästösummaksi päätettiin 200 euroa.
Kahdeksan vuotta nousukautta oli kulunut ja osakemarkkinat olivat kehittyneet suotuisasti ja rahastojen arvot olivat kohonneet 7% vuosivauhdilla. Markkinoille ilmestyi aggressiivinen ulkomainen liikepankki, joka tarjosi lainaa selvästi kotimaisia pankkeja halvemmalla. Herra Virtanen päätti kilpailuttaa asuntolainaansa ja uusi liikepankki tarjosi lainaa 0,3% halvemmalla kuin kotimainen liikepankki. Asuntolainan siirto uuteen pankkiin sujui kätevästi ja samalla vaihdettiin kaikki pankkiasiat uuteen pankkiin. Se kun tuntui olevan vaatimus, että neuvoteltu marginaali toteutuu. ”Kokonaisasiakkuus” oli termi, jota virkailija käytti. Virtanen allekirjoitti tusinan verran erilaisia virkailijan ojentamia asiakirjoja ja niin pankkiasiakkuus, verkkopankkitunnukset, visa-pankkikortti yhdistelmä ja rahastot siirtyivät uuteen pankkiin. Rahastot siirrettiin uuden liikepankin vastaavaan kotimaahan sijoittavaan yhdistelmärahastoon. Virtanen oli tyytyväinen olihan virkailijan suosittelema uusi rahasto paremmin tuottava kuin edellinen vaikka eihän historiallinen tuotto takaa tuottoa tulevaisuudessa.
Seuraavana keväänä Herra Virtanen odotti innolla verolappuja postista. Joka vuosi oli tullut pari sataa veronpalautuksia ja edellisenä vuonna oli tullut tehtyä vähän ylitöitä ja ne yleensä tarkoittivat suurempia veronpalautuksia. Ainakin 300-400 pitäisi tulla tuumi Virtanen avatessaan A4 kokoista tavallista paksumpaa kirjekuorta. Verohallitus kehotti maksamaan jäännösveroa useassa erässä yhteensä reilut 1500 euroa.

Takaisin ostaminen
Kun verosuunnittelumielessä myydään osakkeita niin monesti halutaan ostaa samat osakkeet heti takaisin. Ajatellaan, että kun kaupat tekee heti niin ei tule kaupankäyntikulujen lisäksi kurssitappiota kaupoista. Takaisin ostettava osake on yleensä sellainen, jonka arvon nousua on odoteltu (miksi sitä muuten salkussa pitäisikään) ja pelätään, että tämä suuri arvonnousu tapahtuu juuri silloin kun osaketta ei omisteta. Verottajan näkökulmasta se ei ole niin yksinkertaista ja pahimmassa tapauksessa verottaja ei ota kauppaa huomioon, jos se voidaan tulkita tehdyn vain verojen välttämiseksi. Sijoittajalle jää silloin tappioksi myynnin ja takaisin oston kaupankäyntikulut.

Mitään selkeää sääntöä ei ole kuinka pian osakkeen ”saa” ostaa takaisin. Verottaja saattaa myös suhteuttaa sen sijoittajan yleiseen sijoituskäyttäytymiseen: jos sijoittaja käy paljon lyhyttä kauppaa ja tapahtumia on vuodessa satoja tai enemmän niin muutama verosuunnittelumielessä tehty kauppa ei ”paista läpi”. Harvemmin kauppaa tekevän kannattaa olla tarkempi. Turvallisena pidetään yleensä sitä, että takaisin ostohinta on eri kuin myyntihinta. Myös päivän parin odotus kannattaa, silloin kaupankäyntihinnatkin ovat yleensä muuttuneet. Takaisin voi myös ostaa hiukan eri määrän kuin mitä verosuunnittelumielessä on myyty.

Aktiivinen ja jatkuva verosuunnittelu
Yleensä ajatellaan, että verosuunnittelu on jotain mitä verovuoden lopussa tai veroilmoitusta täytettäessä. Vuoden lopussa on yleensä enää vähän tehtävissä ja veroilmoituksen täyttövaiheessa tuskin enää mitään. Parhaaseen tulokseen pääsee kun pitää verosuunnittelun mielessä koko vuoden.